Muotoilijan puutarhassa

Tikli kyläilemässä

2012-01-27T11:03:00.000+02:00

Lintulaudalle ilmestyi uusi kaveri. Värikkyys ja selkeät merkit kiinnittivät huomioni, joten kamera käteen ja zoomailemaan. Tarkistus lintukirjasta vahvisti epäilykseni ja näinkin elämäni ensimmäisen tiklin. Kaunis lintu, toivottavasti vierailee uudestaankin.

Jouluruusu nousee

2011-12-07T14:36:00.000+02:00

Jouluruusu on päättänyt, että tänä vuonna yritetään kukkia pohjolassakin joulun aikaan. Saapa nähdä, miten käy. Marraskuussa kirjoitin jo nupuista, mutta nyt ne yrittävät nostaa jo päätään.

Elämää krookuksissa

2011-12-05T14:33:00.001+02:00

Joulukuu on jo alkanut, mutta lunta ei ole näkynyt. Krookuksetkin päättelivät, että jos ei lunta kerran tule, tullaan me edes esiin. Pahoin pelkään, etteivät kuki enää keväällä.

Kuva krookuksista keväällä

Lumimarja

2011-11-29T13:42:00.000+02:00

Lunta ei ole vielä näkynyt, kuin Hämeenlinnassa vähän jonakin päivänä, ja lumimarjapensaassa pikkuisia valkoisia hiutaleitakin on vähänlaisesti. Tätä pensasta on raivattu vaikka kuinka meidän pihasta, mutta halusimme sitä tontin nurkalle vielä vähän jättää. Ihan hyvä päätös näin, kun juuri mitään muuta koristeellista ei pihasta tähän vuodenaikaan löydy.

Punainen auringonnousu

2011-11-29T10:30:00.000+02:00

Hyvä puoli pimeässä vuodenajassa on, että näkee joka päivä auringonnousun ja -laskun. Eilen aamulla pakkasyön jälkeen oli kaunis vaaleanpunainen taivas herättelemässä uuteen päivään.

Valoa sateen jälkeen

2011-11-28T13:38:00.001+02:00

Eilinen oli todellinen sadepäivä: lammikot täyttivät pihan ja tietä pitkin valui vesimassoja. Tänään näkyykin jo aurinkoa ja toivottavasti ilmakin alkaa jo vähän kylmenemään. Tuo kurainen piha ei oikein innosta ulkoiluun. Mutta onneksi pian tulee jo joulukuu ja silloin on aika muuttaa tuo syyssypressi joulusypressiksi.

Pakastevadelmia

2011-11-27T01:00:00.000+02:00

Syysvadelmat kasvattivat punaisia herkkuja koko lämpimän lokakuun. Ties kuinka pitkään ne olisivat jatkaneet, jos ei talvi olisi tullutkaan. Pitäisiköhän maistaa vielä pakkasen puremaa vadelmaa? Maistuukohan se samalta, kuin pakastimesta poimitut?

Koristeille valoa

2011-11-26T01:00:00.000+02:00

Terassin koristepöytäkin sai vähän valoa auringonpaisteessa. Vielä en ole joulukoristeita laittanut sypressiin, odotan ehkä sinne ihan joulukuulle asti.

Havualue kuura-aamun auringossa

2011-11-25T02:30:00.000+02:00

Aurinko hellitteli viime viikonloppuna valollaan, vaikka kylmyys kipristeli poskilla. Tässä tunnelmia havu-alueelta, missä pienet patsaat piristävät arkea.

Jouluruusun nuput

2011-11-24T02:00:00.000+02:00

Jos pysyvä lumi viipyy pitkään, ehtiiköhän jouluruusu avata ensimmäiset kukkansa jo tämän vuoden puolella? Vai kiduttaako pakkanen aran kasvin hengiltä ilman suojaavaa lumipeitettä? Viime vuonna lumi tuli aikaisin suojaksi, jolloin kasvilla ei ollut hätäpäivää. Kevään koittaessa salat paljastuvat: mikä selvisi, mikä kärsi.

Keijunkukkien kuuravärejä

2011-11-23T02:30:00.000+02:00

Olen keräillyt jonkin verran erivärisiä keijunkukkia, joiden lehdistö ihastuttaa keväästä syksyyn. Tässä niistä kuvia myös kuuraisissa asuissa.

Pakkasen puremat

2011-11-22T02:30:00.000+02:00

Viimeisetkin orvokit nuupahtivat kovan pakkasyön jälkeen. On erilaisen kauneuden aika. Kukista siirrymme hiljalleen valkoisen ja mustan maailmaan. Mustat, pimeät illat ovat jo täällä, mutta pikku hiljaa valkoinen valloittaa alaa.

Jalohortensioiden lepoaika

2011-11-21T02:30:00.000+02:00

Ihanat jalohortensia pitäisi jo siirtää talviunille. Yritän saada ne selviämään talvesta siirtämällä ruukut viileään kellariin. Olisi ihanaa, jos näistä voisi tehdä kokonaisen aidanteen ja ne kukkisivat yhtä upeasti, kuin joissain ulkomaisissa puutarhoissa. Haaveeksi jää, mutta onneksi nautinnon saa pienemmästäkin kukkamäärästä.

Kuuraisena aamuna

2011-11-20T16:06:00.000+02:00

Kuuraisena aamuna istuin sängyssäni toistakymmentä minuuttia vain katsellen ikkunasta kaunista maisemaa. Vuodenajoissa on se hyvä puoli, että sitä seuraavaa vaihetta ehtii aina jo odottaa, kun aiempaan kyllästyy. Joka vuosi pääsee uudestaan nauttimaan tästäkin kauneudesta, jota jotkut lämpimissä maissa asuvat eivät koskaan pääse todistamaan. Talven pimeydessäkin kannattaa muistaa, ettei kynttilöistä ole iloa auringonpaisteessa. Jokaisessa vuodenajassa on taikansa.

Syysmaksaruoho ja heinä

2011-11-19T15:56:00.000+02:00

Tänä ja viime kesänä minua ovat kiehtoneet kontrastit puutarhassa. Tähän penkkiin suunnittelinkin hentoa heinää vahvan maksaruohon pariksi. Ensi vuonna näiden seurana toivottavasti kukkivat myös kelta- ja punakärsämöt. Hentoutta niiden seuraan tuovat myös korkeat kellokasvit, joiden tarkempaa nimeä en tiedä.

Nämä maksaruohot kasvoivat todella hienosti, vaikka ostimme ne viime syksynä puutarhaliikkeestä loppusyksystä jo valmiiksi katkenneina. Silloin niistä ei vielä iloa ollut, mutta hyvää kannatti odottaa. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, nämä taitavat olla aika moisia leviäjiä. Tätä hyvää lienee siis odotettavissa jossain vaiheessa turhankin paljon?

Syyspenkki

2011-11-18T15:45:00.000+02:00

Lupailin aiemmissa postauksissa laittaa kuvia kesän eri aikoina tästä niittymäiseksi yrittämästäni kukkapenkistä. Kesä tuossa hurahti ohi, mutta ehdin sentään ennen lumien tuloa saada vielä ainakin tämän kuvan penkin syksystä.

Aiempia kuvia penkistä tänä vuonna:
kesäkuussa
toukokuussa
aiemmin toukokuussa
huhtikuussa

Pinkki syksy

2011-11-17T15:38:00.000+02:00

Vaaleanpunainen harjaneilikka jaksaa vielä kukkia, vaikka valkoiset ja punaiset kumppaninsa jo luovuttivat. Tämä taisi aloittaakin kukintansa selkeästi muita myöhemmin. Yöpakkaset eivät sitä ole pahemmin haitanneet, joten toivottavasti ensi vuonnakin olisi hieno kukinta tulossa. Siirsin kaikki harjaneilikat nyt vielä samaan penkkiin, joten katsotaan, millainen ryhmä niistä muodostuu.

PS. Vielä ehdit osallistua kalenterikilpailuun!

Viikonlopun tunnelmia

2011-11-16T15:27:00.000+02:00

Sateinen marraskuu ruskettuneine kasveinen voi kuitenkin näyttää vielä yllättävää kauneutta. Pimeys laskeutuu jo niin aikaisin, että lähinnä viikonloppuna on aikaa kierrellä puutarhassa. Ensimmäisenä silmään osuvat kuitenkin vain ruskettuneet, tummat pystyynkuolleet kasvit. Kun kuitenkin avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen avoimin mielin, löytää puutarhastakin vielä upeita sävyjä.

Kestävää kukintaa

2011-11-15T15:23:00.000+02:00

Itsekylväytyneet orvokit jatkavat sitkeästi kukintaansa. Syksy on kyllä ollut lämmin, mutta kestäväthän nämä pientä pakkastakin. Toivottavasti yllätysorvokkeja nousee ensi kesänäkin, ne ovat aina niin suloisia.

Siili ja kanervat

2011-11-14T15:13:00.000+02:00

Mitäpä olisi puutarha alkutalvesta ilman kanervia. Ne tuntuvat jo automaattisesti kuuluvan pihan koristukseksi. Tänä vuonna ne löysivät paikan pikkusiilin ja luudan vierestä.

Tuo pikkuinen kenkäsiili on yksi ihanimmista ostoksista, mitä olen tehnyt. Arvostelen usein ostoksiani sen perusteella, tarvitseeko niitä katua jälkikäteen. Samoin ostoshetkellä saatan miettiä, kadunko myöhemmin, jos en osta. Jos en usko, että tavaraa jäisi kaipaamaan, vaikka ostaisikin, saa se jäädä kauppaan ja toisinpäin. Yritän aina tehdä hankinnat niin, että pitäisin niistä mahdollisimman kauan ja että ne tuottaisivat iloa vielä vuosien päästä. Siispä siili oli hyvä ostos, kun edelleenkin saa minut hymyilemään.

Marrasvalot

2011-11-13T14:58:00.000+02:00

Terassin ritiläaidan oli jo viime kesän aikana vallannut ilkeä kelasköynnös, jonka luulimme aikoinaan kaivaneemme pois kärhöjen tieltä. Raivasimme köynnöksen taas alas, jolloin näimme myös todisteita kuolleeksi pelättyjen kärhöjen elossaolostakin. Tyhjä aita jäi kuitenkin tylsän oloiseksi, jolloin jotain kaunistavaa piti saada tähänkin kohtaan.

Joulupalloista huolimatta näiden valojen ei ole tarkoitus olla vain joulua varten. Kunnon pihavalaistuksen puutteessa valonauhan tuoma lisävalo on tarpeen. Juhlallisuutta tuovat pallot myös heijastavat valoa saaden sen näyttämään runsaammalta. Ensimmäisinä iltoina olikin ihan pakko pitää verhoja auki ja ihastella valoja ikkunan lämpimältä puolelta. (Arvatkaa muuten, jäätyikö pikkuisen näpit, kun askartelin näitä palloja paikoilleen. Vielä olisi muutama laittamatta...)

PS. Hyvää isäinpäivää kaikille ihanille isäihmisille <3

Kalenterikilpailu!

2011-11-12T14:12:00.001+02:00

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun järjestän kilpailun tässä blogissa! Vuosi vetelee viimeisiä kuukausiaan joten on aika miettiä ensi vuotta ja ensi vuoden kalentereita. Olen parina vuonna tehnyt postikorttikalentereita, joissa yksi kortti on yksi kuukausi (esimerkkikuva vieressä). Tällä kertaa päätin kysyä teiltä lukijoilta, mitä kuvia kalentereissa pitäisi olla. Eli:

Jokaiselle kuukaudelle tarvitaan oma kuva. Valitse tämän blogin kuvista mieleisesi, kerro mistä tekstistä se löytyy, monesko kuva se kyseisessä tekstissä on ja ehdota, mille kuukaudelle kuva sopisi. Saat totta kai ehdottaa useampaakin kuvaa tai kuukautta.

Vastaajien kesken arvon yhden kalenterikorttipaketin, joka siis sisältää 12 kpl n. 10*15 cm postikortteja. Lopulliset kuvat valitsen antamienne vastausten avustuksella, mutta pidän silti oikeuden tehdä muutoksia. Kortit lähetetään niin, että ne pyritään saamaan perille hyvissä ajoin ennen joulua (ne kun pitää vielä teettääkin välissä). Vastausaikaa on viikko eli 19.11.2011 klo 15 asti. Vastaukset annetaan kommentteina tähän kirjoitukseen. Voittaja arvotaan ja arpoja saa sen mukaan, kuinka monelle kuukaudelle on ehdottanut kuvaa (1 kuukausi=1 arpa, 3 kk=3 arpaa jne. eli max 12 arpaa/vastaaja). Anonyymien vastaukset otetaan huomioon kuvia valittaessa, mutta arvontaan ei anonyyminä voi osallistua. Nimimerkit siis vähintään käyttöön ja onnea arvontaan!

Terassin koristelua

2011-11-10T18:55:00.000+02:00

Viimeisin Viherpiha-lehti oli täynnä ihania ideoita pihan koristeluun talvikaudelle. Innostuin kuvista itsekin ja aloitin joulunodotuksen heti marraskuun alussa valojen ja koristeiden avulla. Selkeimmin jouluun liittyvät koristeet jätin kuitenkin vähän myöhemmin laitettavaksi.

Meidän terassimme onkin ollut aika ankeaa katsottavaa, joten koristelu oli paikoillaan. Vielä riittää kuitenkin ideoita (ja tilaa), joten jatkoa on luvassa. (Ja tuon tason pinnankin voisi putsata...)

Minikupla

2011-11-09T18:36:00.000+02:00

Pikkuruisen minikuplan sain kukkien kera syntymäpäivälahjaksi. Parkkipaikkansa se löysi lopulta ulko-oven vierestä. Ja pitihän minun saada ainakin yksi syklaamikin tänä syksynä. Kaverikseen syklaami sai vaaleaa suikeroalpia, mikä vielä korostaa syklaamin lehtien tummuutta.

Iltahämärissä

2011-11-08T18:20:00.001+02:00

Yritin ehtiä ottamaan vielä kuvia ulkona ennen pimeän tuloa, mutta aika hämärää alkoi jo olemaan. Kääntyessäni ympäri huomasinkin upean punaisen taivaan. Jos muut kuvat eivät enää oikein onnistuneetkaan, sain kuitenkin hienoja kuvia auringonlaskusta.

Hetken kruunasivat juhlalliset töräytykset, jotka saattelivat esiin joutsenryhmän. Yritin ottaa kuvan myös ohi lentävistä valkokauloista, mutta kuten huomaatte, niitä ei kuvissa näy. Olivat kuitenkin hieno näky punaista taivasta vasten.

Kärhökauneutta

2011-10-17T12:53:00.000+03:00

Muistelisin, että tämän kärhöihanuuteni nimi on Blue Angel. En ollut yhtään varma, selviäisikö se talvesta tuossa melko kylmässä kohdassaan, mutta onni taisi olla myötä, sillä sain nauttia sen melkein kahdestakymmenestä kukasta elokuussa. Tässä kukassa on jotain hennon kaunista.

Sienien valtaus

2011-10-10T12:45:00.000+03:00

Elokuussa komposti osoitti merkkejä toiminnastaan: se oli vuorautunut kokonaan sienillä. Ilmeisesti lahottajat toimivat.

Puutarhakuvia Irlannista

2011-10-03T12:39:00.002+03:00

Syntymäpäivälahjakseni sain matkan Irlantiin ja mitäpä muutakaan matkalta tuli kotiin, kuin kuvia puutarhoista. Koko kesä on mennyt niin nopeasti muiden hommien parissa, etten ole juuri puutarhaan ehtinyt. Se onkin saanut olla kesän aika omissa oloissaan ja täytyy sanoa, että yllättävän vähän se on päässyt villiintymään. Pitäisi silti yrittää ehtiä siistimään se ennen talven tuloa. Mutta nyt Irlantiin. (Tämä kuva on St. Patrikin kirkon pihalta istutuksesta, joka oli täynnä kosmoskukkia.)

Dublinin tunnetuin pubi Temple Bar erottui katukuvasta myös kukkaistutuksilla. Täyteläisiä amppeleita voi vain kadehtia; osaisinpa minäkin. (ehkä ensi kesänä täytyy yrittää)

Pyhän Patrikin kirkon pihalta sain kuvan pensasistutuksesta, jollaisia näkyi ympäri Irlantia. Pensaissa käytetään hyväksi erivärisiä lehtiä, jolloin ilman kukkiakin saadaan värikkäitä istutuksia. Tästä otin tavoitteen tienpuoleisen pihan suunnitelmaksi.

Jonkin kirkon (niitä siellä on siis todella paljon) vierestä löytyi preeria-istutuksella laitettu piha. Hieman villiintynyt istutus sopi täydellisesti raunion viereen. Ja tässä toteutui myös yksi toiveeni matkalle: juuri tälläistä halusin nähdä omin silmin! (Alla vielä yksityiskohtaisempi kuva samalta alueelta.)

PS. Muutin hieman blogin ulkoasua. Mitäs pidätte?

Tummaa ja vaaleaa

2011-07-11T09:16:00.001+03:00

Tumman ja vaalean yhdistelmillä saa aikaan myös upeita kukkapenkkejä. Esim. tummanpunalehtinen happomarja voisi olla upea allaan hopealehtistä härkkiä (siitä löysinkin kuvan Touhua ja tohinaa-blogista). Omasta pihastani löytyy hopeahärkin ja puna-apilan yhdistelmä ja puna-apilan toisella puolella on vielä harmaalehtistä kissankäpälää.

Myös tummalehtinen keijunkukka ja vaaleanvihreä suikeroalpi luovat huomiotaherättävän yhdistelmän. Erikoisia tummia ja vaaleita yhdistelemällä kukkapenkki ei näytä tavalliselta, vaan se saa väreistään sitä jotain.

Violetin sävyjä

2011-07-10T09:20:00.002+03:00

Orvokeista valitsin violetin erilaisia sävyjä yhteen. Jotta lähiväreistä koottu kukkameri ei kuitenkaan olisi ihan tylsä, lisäsin mukaan pieniä hitusia violetin vastaväriä, keltaista. Keltaista on myös kaikkien näiden kukkien keskustassa.

Lähivärit - tässä tapauksessa punavioletista siniviolettiin - sopivatkin aina mainiosti yhteen. Mutta kannattaa muistaa ottaa mukaan hitusia vastaväriäkin, joka vielä korostaa näiden muiden väriä.

Sini-keltaista

2011-07-09T09:20:00.001+03:00

Väriyhdistelmät ovat yksi kiinnostuksenaiheeni puutarhassa. Miten saisin yhdistettyä värejä mielenkiintoisesti. Nämä kasvit olen saanut äidiltäni, jolla nämä ovat aina kasvaneet yhdessä ja sopivatkin todella nätisti vierekkäin. Molemmilla on vielä samannäköiset lehdetkin ja ne kukkivat yhtä aikaa. Vastavärit ovatkin tehokas yhdistelmä.

Jos ihmettelet, miksi sanon sinistä ja keltaista vastaväreiksi, se johtuu siitä, että tuo keltainen taittuu oranssii ja sininen taas violettiin, jolloin ne väriympyrässä ovat aika lailla vastakkain.

Ruohokanukka

2011-07-08T14:27:00.000+03:00

Kanadanruohokanukka kasvaa havualueellamme ja alkaa pikku hiljaa nätisti levitä sen pohjalle. Valkoinen väri toistaa nätisti pikku-buddhan patsaan väriä.

Niittymäinen penkkini komeana

2011-06-13T12:21:00.001+03:00

Puutarhatyyleissä on monia sellaisia, joita haluaisin pieneen pihaani tunkea. Niinpä eri kukkapenkeista on tulossa erilaisia kokonaisuuksia. Pihaanajotien vieressä olevasta penkistä halusin niittymäisen, jossa melko vapaasti kasvaa monenlaista kasvia. Tähän rykelmään kuuluu myös monia lempikasvejani.

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna penkki alkaa näyttää siltä, mitä sen halusinkin olevan. Keväästä lähtien se on muuttanut ulkonäköään sitä mukaa, kun uusi kasveja on noussut. Seuraavaksi aukeamassa ovat akileijat ja keijunkukat, tällä hetkellä vallassa ovat vielä särkyneet sydämet. Myös pari päivänkakkaraa on selvinnyt aiemmista vuosista ja aukeilevat pikku hiljaa. Mitäpä olisi niitty ilman päivänkakkaroita.

Kuvia samasta kukkapenkistä toukokuussa ja
toukokuun alussa.

Arovuokkoja

2011-06-12T12:13:00.000+03:00

Pidän arovuokkojen herkistä kukista paljonkin. Viime vuonna niitä kukki vain yksi, mutta tänä vuonna sain ihastella niitä enemmän. Tämä on yksi niistä kasveista, joiden leviämisestä en olisi kovin pahoillani (toiset ovat samasta kukkapenkistä löytyvät lemmikki ja akileijat).

Lewisia selwisi

2011-06-11T12:13:00.000+03:00

Ihanainen lewisia selvisi ensimmäisestä talvestaan hienosti ja kukkii valtaisasti. Tämän yksilön ostin kokeiluna syysalesta ja näyttää siltä, että niitä voisi olla enemmänkin. Kukkia tuli valtavasti, tässä kuvassa vasta ensimmäiset auenneet. Todella näyttävä komistus kivikossa.

Pikkutulppaaneja toukokuussa

2011-06-03T10:30:00.001+03:00

Toukokuu meni kovin nopeasti ja kukkia nousi toisensa perään hurjaa vauhtia. Eihän siinä pysynyt enää perässäkään!

Pikkutulppaanien joukkoon ilmestyi muutama aivan upea valkosininen kukka. Syksyllä kyllä istutin jotain uusia, mutta ne taisivat olla kreetantulppaaneja. En ole tapahtuneesta kuitenkaan yhtään pahoillani. Nämä ovat upeimpia näkemiäni kasvitieteellisiä tulppaaneja.

Olin ilmeisesti onnistunut istuttamaan nämä parvitulppaanien sekaan.

Parvitulppaanien lisäksi penkissä kasvaa kääpiötulppaania (kukinta ohi jokuvanoton aikaan) ja terttutulppaaneja. Nyt ne ovat ärsyttävästi kaikki rivissä, taitaisi olla pienen siirtotoimenpiteen aika, jolla saisin penkin näyttämään luonnollisemmalta.

PS. Sama kukkapenkki näytti aika erilaiselta vielä keväämmällä

Paras aika vuodesta

2011-06-02T09:20:00.000+03:00

Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun kaikkialla kukkii ja on rehevää, mutta ilma ei ole vielä tukahduttavan helteinen.

Multiblue-kärhö oli selvinnyt talvesta ja kasvaa aivan villinä vanhoista varsistaan. Toivottavasti kukinta on yhtä lupaava.

Orvokit ovat nauttineet sateista ja viileästä ilmasta. Ne ovat täyttäneet ruukkunsa ääriään myöden.

Pienet angervopensaat kukkivat kilpaa toistensa kanssa. Vielä ne eivät peitä kompostialuetta, mutta niillä on aikaaa kasvaa.

Kasvilavalla on nousemassa kesäkukkia. Kohta niitä voi jo siirtää kukkapenkkeihin.

Luumupuu ehti kukkia ensimmäisenä, kuvan kirsikka on kohta lopettelemassa kukintaa ja omenapuista osa on parhaassa kukoistuksessaan, osa vasta aloittelemassa.

Onko kauniimpaa vuodenaikaa olemassakaan...

Tulppaanit parhaimmillaan

2011-06-01T11:19:00.000+03:00

Sateiden jälkeinen auringonpaiste sai tulppaanit aukaisemaan hemaisevat kukkansa. Vanhat kukat ovat nousseet komeasti siinä missä viime syksynä istutetut uudetkin. Uusista tulppaaneista kuvat alla. Lemmikkikin on hyvin levinnyt tulppaanien seuraksi ja tulos on juuri sitä, mitä hainkin: siniseltä pohjalta nousevat valkoiset, vaaleanpunaiset ja violetit tulppaanit. Kun jättilaukat vielä aukaisevat kukkansa kunnolla, pitäisi näyn olla hurmaava.

Ihania orvokkeja

2011-05-13T10:50:00.000+03:00

Jouluruusun uusi väri

2011-05-12T15:20:00.000+03:00

Valkeajouluruusu muuttui aikaisemmin vaaleanpunaiseksi, mutta nyt väri alkaa olla täysvihreä. Jos aikaisemmin haikailinkin eriväristen jouluruusujen perään, tuntuu nyt siltä, kuin olisin saanut ne kaikki samassa paketissa. Tuo vihreä pukukin on ihanan mielenkiintoinen jouluruusun yllä.

Miten kävikään jouluruusulle

2011-05-11T10:37:00.000+03:00

Hauska huomata uusia asioita kasveista, jotka saa ensimmäisen kerran kukkimaan kunnolla. En esimerkiksi aiemmin tiennyt, että jouluruusun kukkien terälehdet muuttuvat punertaviksi aikansa kukittuaan.

Ps. Jouluruusun kukinta on ollut niin upea ja näyttävä, että näitä täytyy saada lisää ensi kevääksi.

Valkoinen skilla sinistä siskoaan myöhäisempi

2011-05-10T10:27:00.000+03:00

Siinä vaiheessa, kun sinisten skillojen kukinta alkaa olla jo lopuillaan, aloittelee valkoinen sisarensa vasta kukintaansa. Vaikka valkoinen ei yhtä yleinen suomalaisissa puutarhoissa ole, kuin sininen, tuntuu se kuitenkin selviävän yhtä hyvin talvista. Jos kukkia viime vuonna nousi maasta yhdeksän, on niitä nyt jo kaksitoista. Ehkä ensi vuonna niitä on jo sen 15, mitä alunperin ostin sipuleita :)

Tulppaaneista nopein on kääpiötulppaani

2011-05-09T14:27:00.000+03:00

Viime vuonna toukokuun 15. päivä auennut kääpiötulppaani päätti ilahduttaa meitä tällä kertaa hieman aikaisemmin. Myös 2009 ne aukesivat tulppaaneista ensimmäisinä, silloin samoihin aikoihin, kuin tänä vuonna. Mielenkiintoista näissä tulppaaneissa on, että ne aukaisevat kukkansa vain tarpeeksi valoisalla säällä. Iltaisin ja pilvisenä päivänä kukkia ei näy.

Raparperikavalkadi

2011-05-06T11:09:00.000+03:00

Raparperi kasvavat keväällä hurjaa vauhtia. Näistä kuvista ensimmäinen on otettu 22.4. ja viimeinen 1.5. joten niiden välillä ei montaa päivää ole. Kuitenkin koko on muuttunut melkein silminnähtävää vauhtia. Vappuna söimmekin jo lihakastiketta, jonka mausteena käytettiin raparperia. Todella hyvää. Kohta päästään tekemään kiisseliäkin :)

Väriä ilman kukkiakin

2011-05-05T11:05:00.001+03:00

Heti lumien sulettua tuli tienvieruspenkistäni esiin värejä. Vaaleankeltainen suikeroalpi on vielä syysväreissään, sen seurana eri väriset keijunkukat peittävät mustaa maata. Yhdistelmä tuntuu toimivan myös maasta nousevien kasvitieteellisten tulppaanien vihreyden kanssa. Tässä penkissä ei kuki vielä mikään muu, kuin etualalla näkyvä jouluruusu. Sen kukat ovatkin sitten sen verran kookkaat, että näkyvät varmasti naapuriin asti.

Sinivuokkoja

2011-05-04T11:02:00.000+03:00

Sinivuokot tulivat suhteellisen myöhään kukkaan. Niiden lehdetkin ovat melko rujon näköisiä. Edellistalvi taisi olla niille armollisempi, sillä silloin näyttivät vehreämmiltä. Ehkä ne ensi keväänä taas loistavat vielä kirkkaammin.

Käenrieskat iloisina

2011-05-03T10:59:00.000+03:00

Käenrieskan lehdet näyttävät hämäävästi ruohotupsuilta. Näiden kanssa saakin olla varovainen, ettei revi kukkapenkistä irti. Siirsin käenrieskat viime vuonna uuden kukkapenkin alta, mutta onneksi eivät siirrosta paljon piitanneet vaan jatkavat iloisina kukintaansa.

Skillat raekuurossa

2011-05-02T10:53:00.000+03:00

Eilinen vappupäivä oli melko kylmä. Muutama raekuuro ja kova tuuli toivat aikamoista eksotiikkaa tivolikäyntiimme. Hattara oli pakko ostaa pussitettuna, muuten olisi ollut kohta täysin rakeinen.

Sen verran lujaa rakeita tuli, että hetkeksi maassakin näkyi valkoista. Nämä skillat tulppaanien joukossa sulkivatkin kukkiaan, vaikka aurinko oli vain hetki aiemmin paistanut.

Vaaleanpunainen skilla

2011-05-01T11:23:00.000+03:00

Vaaleanpunaisia nuppuja löydettyäni ihmettelin, mitä oikein olen viime syksynä kylvänyt. Muisti ei riittänyt muistamaan ostamiani pinkkejä skilloja. Etikettivarasto kuitenkin muistutti ja löysin kasville nimen pikkusinililja 'Rosea'.

Kokeilunhaluni ansiosta minulla on nyt pihalla sinistä, valkoista JA vaaleanpunaista sinililjaa. Pinkki ehti ensin, mutta toisetkin värit ovat juuri avautumassa.

Lumikello vasta viides

2011-04-30T11:18:00.000+03:00

Lumikello ei tänä vuonna ehtinyt ihan ensimmäisten kukkijoiden joukkoon. Puolustuksekseen täytyy kuitenkin kertoa, että lähes kaikki näistä ensimmäisistä kukkijoista aukesivat kahden päivän aikana. Ehdin aiemmin jo tuskailla, kun meidän pihalla ei kuki mitään. Pääsiäisen lämpimien aikana kukkia tuntui yhtäkkiä suorastaan popsahtelevan esiin.

Kurjenmiekkoja kevääntuojina

2011-04-29T11:11:00.001+03:00

Kurjenmiekkojen keväiset miniversiot ovat suloisia. Kuvan etualalla oleva tummemman sininen on jotakin "tavallista" lajiketta, vaaleansininen taas nimeltään 'Clairette'.

Clairetteja ostin viime syksynä ja on todella kiva nähdä, että ovat selvinneet. Näistä erikoisemmista lajikkeista kun ei voi koskaan olla kovin varma.

Ensimmäinen onnistunut krookus!

2011-04-28T10:58:00.000+03:00

Tuskasteluni ovat ohi, kun ensimmäiset krookukseni kukkivat omalla pihallani. Yhtenäkään aiempana keväänä (joita on kaksi tai kolme tällä pihalla) krookukset eivät ole kukkineet. Olen päässyt ihastelemaan vain krookusten lehtiä. Tällä kertaa kukinnassa onnistuivat viime syksynä ostettu kultasahrami 'Advance'. Mutta eipä krookusten kukinta näytä vielä tähän jäävän, sillä ensimmäisen kerran myös vanhoissa yksilöistä löytyy yksi lupaava nuppu. Jäämme odottamaan, aukeaako se.

Posliinihyasintista kaksi värisävyä

2011-04-27T10:39:00.001+03:00

Posliinihyasintti ehti tämän vuoden toiseksi kukkijaksi. Aiempina vuosina nurmikon seassa kasvaneet kukat siirrettiin viime vuonna kukkapenkkiin, josta lumikin suli aiemmin, kuin nurmikolta.

Perinteisen selkeäraitaisen version lisäksi penkistä löytyi myös lähes kokonaan valkoinen kukka. Sen terälehtien takapuolella näkyy tarkkaan katsottaessa aivan pieni hentoinen sininen raita, josta sen tunnistaa samaksi lajiksi.

Vaikka posliinihyasintit ovat melko pieniä kukkia, paistattelevat ne ihanasti auringossa ja loistavat vaaleuttaan tumman mullan ja vihreiden lehtien seasta.

Toivottavasti leviävät hyvin. Kevätkukkijoita ei kai koskaan voi olla liikaa.

Jouluruusu aloitti kukkavuoden

2011-04-26T10:22:00.002+03:00

Tämän vuoden ensimmäinen kukkija on valkoinen jouluruusu. Jouluruusuni on selvinnyt nyt jo kaksi talvea pihalla ilman erillistä suojausta. Viime keväänä jouluruusussa oli kyllä nuppuja, mutta ne kuivettuivat tai eivät muuten vain tahtoneet kukkia.

Tänä vuonna lumien lähtiessä jouluruusun pohjalta löytyi todella muhkeita nuppuja. Lupaava alku jatkuikin hyvin, vaikka nuppujen aukeamista pitikin odotella - parisen viikkoa siinä taisi mennä.

Odotus oli kyllä sen arvoista. Kukat ovat halkaisijaltaan monta senttiä ja niitä on useita. Näyttävä alku kukkavuodelle.

Orvokkeja kukkakaipuuseen

2011-04-25T20:22:00.000+03:00

Kevätkaipuuseeni ostin orvokkeja jo siinä vaiheessa, kun ison kukkaruukun multa oli vielä jäässä eivätkä syysistutuksen kasvit vielä irronneet. Ripottelin orvokkeja väriläiskiksi ympäri ruukkua. Nämä kuvat on otettu 16.4. ja silloin ensimmäiset perhosetkin alkoivat lennellä.

Värit yritin valita haaleista pastelleista. Olisi ihanaa täyttää ruukku sinisillä jalohortensioilla, mutta siihen ei budjettini riitä, joten yritän muilla kesäkukilla saada samanlaista tunnetta aikaan.

Nyt, kun maa on ruukusta sulanut, vaihdoin vanhat pois ja nämä tilalle. Lisää kavereitakin haen orvokeille, kunhan kaupat ovat taas auki pääsiäisen jälkeen. Ja orvokeiden sekaan tulee myöhemmin paljon muuta, kunhan vähän kasvavat taimiasteelta. Tosin petunioita mukaan ei taida tulla, vaikka olisin halunnut. Niiden kasvatuksessa kun en onnistunut. Saa nähdä, tuleeko niitä ostettua sitten muualta...

Kukkia, kukkia, paljon kukkia!

2011-03-27T11:40:00.002+03:00

Kaipailen jo kovasti kevään kukkia eikä asiaa yhtään auttanut käynti Villi Niityn Tulppaanien lumo - näyttelyssä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Esillä oli iriksiä, tulppaaneita, narsisseja ja muita sipulikasveja täydessä kukassaan. Ne olivat ihania, mutta saivat vain kaipaamaan entistä enemmän omasta puutarhasta nousevia kukkia.

Kevätkukkien odotus on kutkuttavaa, tänäkin vuonna odotettavissa on uusia lajeja, joiden menestyminen jännittää.

Onneksi kuvat vähän helpottavat ikävää. Ja uusien kasvien idätys tuo omalla tavallaan kevättä lähemmäs.

Ensi syksyn ostoslistalle täytyykin laittaa tuo alimman kuvan ihana narsissi, Irene Copeland.

Lumen alta paljastuu...

2011-03-17T13:46:00.001+02:00

... toimiva lyhty.

Oikein ihmetyttää, että tuo aurinkokennovalaisin toimii edelleen ja heti, kun on lumen alta tullut esiin. Aika sitkeä sissi.

(kuva otettu kännykällä, joten laatu ei paras mahdollinen, pahoittelen)

Puoli kuuta kesään?

2011-02-03T17:33:00.000+02:00

Lintulaudan luona on pitänyt linnuilla kiirettä. Lajeja on varmaan toistakymmentä, joita pihassa näkyy, mutta tämä yksi kyllä herätti huomioni lumen keskellä: peippohan se siellä, vaikka kesään on matkaa vielä jonkin verran!

Aiemmin en tätä ole talvella nähnyt, mutta ehkä se on kuitenkin ennemmin talvehtiva yksilö, kuin aikainen muuttaja. Toivottavasti selviää talven läpi.

Paljonkohan eri lajeja tässä oikeasti käy? Tuli ihan pakkomielle pienelle luetteloinnille:

talitiainen
sinitiainen
hömötiainen
kuusitiainen
närhi
harakka
fasaani
punatulkku
viherpeippo
keltasirkku
varpunen
pikkuvarpunen
mustarastas
urpiainen
käpytikka
peippo

Listasin vain ne lajit, jotka nyt helpoiten muistan nähneeni, mutta yllättävän pitkä tästäkin listasta tuli. Mitä lintuja teidän lintulaudoillanne käy?

Heräilyä

2011-01-05T15:10:00.001+02:00

Blogini ovat viime aikoina jääneet vallan hunningolle, mutta yritän totta kai parantaa tapani :)

Syksyn jälkeen en ole kirjoittanut tänne kertaakaan. Lumi tuli maahan jo lokakuussa, toisin kuin kahtena edellisenä vuonna. Jäipä siis kasvilavalle istuttamatta kylmäkäsittelyä tarvitsevia siemeniä, samoin istuttamatta jäi pari sipulipussia. Toisaalta, onhan asioissa hyvätkin puolensa. Eipä ollut tänä vuonna sitä pitkää, inhottavaa pimeää aikaa ennen lumentuloa.

Vähän alkaa jo puutarhainnostuakin heräilemään, kun aurinko on vilautellut itseään parina päivänä. Ehkä se tästä taas kevät koittaa :)

Luminen lokakuu

2010-10-24T17:43:00.000+03:00

Tämänvuotiset säätilat ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Kylmä kesäkuu, hikinen heinäkuu, lämmin syyskuu ja yhtäkkiä luminen lokakuu. Viereinen kuva komeamaksaruohosta on otettu 15. päivä, jolloin herätessä en meinannut uskoa silmiäni, kun maa oli valkoinen. Vielä vaikeampi oli uskoa, että lumi pysyi maassa koko päivän. Saa nähdä, millainen on tuleva marraskuu, onko silloin vain pelkkää lämpöä ja vesisadetta taas luvassa.

Havualueen syksy

2010-10-11T08:56:00.000+03:00

Olen siirtänyt havualueelle vähän muitakin kasveja, kuin havuja väriä tuomaan kesälle ja syksylle. Mustikkapensaat loistavatkin nyt punaisina ja jaloangervot tuovat keltaista väriä ryhmään.

Pojan lahjaksi saama peurakin sieltä vielä kurkistelee.

Vielä olisi tarkoitus jotain lisätä taustalla näkyvän vuorimännyn alle, laakasinikatajaa tai vastaavaa, tuomaan vähän lisää sinisen sävyä.

Talvikukkaistutus

2010-10-10T18:39:00.002+03:00

Innostuin pitkän tauon jälkeen taas ottamaan kuvia puutarhasta, kun vaihdoin yöpakkasten tummentamien daalioiden ja muiden kesäkukkien tilalle callunoita, pari syklaamia ja koristekaalin.

Tyhjensin jonkin verran päältä juurtensekaista multaa, joten talvikukat tulivat melko matalalle ruukkuun. Lisään uutta multaa vasta keväällä, kun vaihdan sinne taas kasveja.

Lupasin käyttää näihin väliaikaisiin kukkiin vain 20 euroa, mutta Tarjoustalon tarjousten avulla sain näinkin monta kasvia. Niiden väliin jäi silti suuressa ruukussa reilusti tilaa, joten mietin, millä voisin niitä kattaa. Yksi materiaali, mitä pihasta tällä hetkellä löytyy paljon ja mikä sopii syksyyn, on keltaiset lehdet. Keräsin pihatieltä nopeasti kuivia lehtiä ja ainakin itse nautin suunnattomasti kauniista lopputuloksesta.

Olivatpa syklaamit huomenna pilalla tai keltaiset lehdet ruskeina, oli tämä silti tekemisen ja näkemisen arvoinen. Ja ainakin kuvat säilyttävät kauneuden pitkään.

Perenna 41: Syysleimu

2010-08-22T14:00:00.003+03:00

Syysleimuja löytyy pihastani jo muutamaa väriä. En alun perin ollut kovin innostunut kyseisestä kasvista, mutta toisaalta sillä saa näin syksyn alla täytettyä hyvin kukkapenkkejä väreillä. Yhden uudenkin ostin tänä vuonna, lajikeeltaan se on Zeppelin. Ihanaa viime vuonna ostettua Pink pastel:a ei vain ole vielä näkynyt.

Syysleimut aukeavat hauskasti.

Perenna 40: Kultapallo

2010-08-21T13:55:00.001+03:00

Päästäänköhän perennalaskurissani yli 50? Nyt vuorossa kuitenkin kultapallo, joka on ihanan piristävä ja korkea. Tuulessa heiluvat varret ovat tosin kovin helposti kumossa, mutta silloin se vain täyttää isomman tilan (pitää ajatella positiivisesti :). Kultapalloakin olen saanut anopilta.

Perenna 39: Päivänliljat

2010-08-20T13:45:00.001+03:00

Tarhapäivänliljoja olen kerännyt eri näköisiä riviin, mutta tänä vuonna niissä ei ole juuri kukkia näkynyt. Kuvan yksilö on ainoa tähän mennessä kukkinut ja n. kymmenestä muusta vain yhdessä muussa on nuppuja. Viime vuonna kukkia oli enemmän. Linkin takaa löytyi myös tämän yksilön lajike: dark red.

Perenna 38: Jaloritarinkannus

2010-08-19T13:32:00.001+03:00

Ritarinkannuksista vain toinen näyttäytyi tänä kesänä. Sekin oli salakavalasti piiloutunut muiden perennojen taakse kaaduttuaan, joten kuvaa en päässyt ottamaan kukinnan parhaassa vaiheessa. Parempia kuvia viime kesältä linkin takana.

Perenna 37: Päivänkakkarat

2010-08-18T13:26:00.001+03:00

Päivänkakkaroita pihasta löytyy kahta: isopäivänkakkaraa, jota ostin viime vuonna ja ihan tavallista luonnosta levinnyttä versiota, jota ilmestyy milloin minnekin. Isot versiot ovat van kovin huonosti kasvaneet tänä vuonna eikä niitä ainakaan isoiksi voi sanoa. Heinäkuussa kukki yksi ja nyt kukkii toinen. Ei taida olla niiden vuosi.

Perenna 36: Karpaattienkello

2010-08-17T13:21:00.000+03:00

Hentoista, mutta runsaskukkaista karpaattienkelloa meille on tullut kolmella tavalla: osa on vanhaa perua edelliseltä pihalta ja oli hoidossa anopilla. Osa on ihan ostettua puutarhamyymälästä ja ilmeisesti myös maahan heittämäni siemenet ovat onnistuneet kylväytymään.

Karpaattienkello on siitä jännä kukka, että se kasvaa vasta aika myöhään kesällä. Sitä ennen sen tilalla kannattaa olla jotain muuta elävää.

Perenna 35: Kurjenkello?

2010-08-16T13:18:00.000+03:00

Kellokukka on kotoisin anoppilasta, mutta varmaa nimeä tälle ei ole. Meillä kukkavarsi kasvoi jopa yli metriseksi. Kuva on otettu vähän myöhässä, kun osa kukista on jo kukkinut.

Osaako kukaan kertoa tarkemmin, mikä voisi olla kukan oikea nimi? Lehdet sillä ovat ohuet ja ne ovat n. 10 cm korkuisena mättäänä maassa.

Perenna 34: Harjaneilikka

2010-08-15T13:16:00.000+03:00

Valkoinen harjaneilikkakin on pelastettu miehen mummolasta heinien keskeltä. Muita yksilöitä en siellä enää nähnyt ja tämäkin olisi varmaan pian rikkojen sekaan hukkunut. Viime syksynä se sai kodin meiltä ja toivottavasti myös viihtyy :)

Perenna 33: Jaloangervo

2010-08-14T13:11:00.000+03:00

Tämä ei ehkä ole kaikkein kuvaavin kuva jaloangervosta, mutta välillä on hauska kuvata pienen pieniä kukkia lähempää.

Jaloangervoni on peräisi miehen mummolasta ja on reipas kasvamaan. Valkoisen lisäksi haluaisin muitakin värejä värittämään havualuetta.

Perenna 32: Kuunliljat

2010-08-13T13:08:00.000+03:00

Kuunliljoja ostin monen näköisiä viime syksyn alesta ja ennestäänkin niitä paria sorttia pihalta löytyy. Haaveena olisi täyttää yksi kohta pihasta eri näköisillä kuunliljoilla. Kunhan ne tuosta kasvavat, pitäisi sen onnistuakin. Tällä hetkellä niissä ei paljon kuvattavaa ole, mutta kukkivat pienesti heinäkuussa. Ehkä ensi vuonna pääsee jo ottamaan paremmin kuvia, jos ei vaikka olisi niin kuumakaan, että kukat kärsivät.

Perenna 31: Rohtosuopayrtti

2010-08-12T13:07:00.000+03:00

Vaaleanpunaiset, melkein valkoiset kukat, kerrattuja ja yksinkertaisia eli aikas kaunis kukka. Rohtosuopayrtti on pihan mukana tulleita kasveja. Sen juuria voi käyttää kai oikeastikin pesemiseen, mistä nimi suopayrtti. En tosin ole koskaan kokeillut.

Unikoita, osa 2

2010-07-19T09:52:00.000+03:00

Unikkovalikoimaani halusin paljon vaaleanpunaista, mutta niillä saa helposti tylsän ja valjun asetelman aikaiseksi. Piristysruiskeeksi päätyikin lähes musta unikko, joka kyllä erottuu kukkapenkistä.

Vaaleanpunaisten joukosta myös suloisen violetit yksilöt ihastuttavat.

Tässä esimerkki niistä vaaleanpunaisista unikoista, joista kukkapenkki lähinnä koostuu. Viime vuonna tämä teki n. 5 kukkaa ja yhdestä siemenkodasta pudottelin siemenet penkkiin. Nyt niitä onkin kymmeniä, ellei satoja. Nämä tekevät ihanan isot siemenkodat, jotka ajattelin kerätä talteen ja kuivattaa. Siitä tuleekin ISO kimppu.

Ripsureunaisetkin unikot ovat hauskoja ja niitä on sekä kerrattuja, että yksinkertaisempia. Näiden lisäksi penkistä löytyy välillä muutama yksilö pioniunikoita, mutta en ole niistä vielä ehtinyt ottamaan kuvaa, unikot kun kukkivat niin vähän aikaa. Onneksi niitä on paljon ja koko ajan lisää kukkia avautuu.

Ps. Myös yksi itse kasvattamani idänunikko on vielä avautumassa :)

Unikoita, osa 1

2010-07-18T09:44:00.000+03:00

Angel's choir -unikoita minulla oli jo viime kesänä ja tänä kesänä piti saada lisää. Niiden lisäksi penkissä on myös muita unikoita, mutta ensi kesänä taidan tyytyä näihin. Nämä ovat niin hauskoja eri väreissään ja sopivan matalia myös, mahtuvat perennatkin kasvamaan paremmin.

Vielä yksi akileija...

2010-07-17T09:42:00.000+03:00

Tämänkin näköinen akileija löytyy pihasta. Ehkä ensi kesänä ilmestyy taas lisää, ihania, erilaisia versioita tästä lempikasvistani.

Perenna 30: Edelweiss

2010-07-16T09:39:00.000+03:00

Kouluajoista tutusta laulusta muistan tämän kasvin nimen ja juurikin tuon laulun takia kai yksi edelweiss oli ostettava. Harmaa kasvi on jännän näköinen ja oli vaikea huomata, koska se kukkii ja koska on vielä nupullaan. Tiedä, vaikka se vielä tässä kuvassakin olisi nupussa ;)

Perenna 29: Jalokallioinen

2010-07-15T09:36:00.000+03:00

Uskoakseni tämä kasvi on jalokallioinen. Se muistuttaa jotenkin päivänkakkaraan, mutta lehdet ovat vähän erilaiset ja terälehdetkin ihan ohuet ja tietysti eri väriset. Tämä(kin) on yksi niistä kasveista, joita olen mökiltä tuonut ruohottumasta.

Perenna 28: Harjaneilikka

2010-07-14T09:34:00.000+03:00

Valkoinen harjaneilikka kukkii ensimmäistä kesäänsä pihassamme. Pelastin sen viime syksynä rikkaruohojen keskeltä mökiltä. Toivottavasti viihtyy ja ensi kesänä olisi jo useampi yksilö - edes kaksi :)

Daaliat aloittavat kukintansa

2010-07-13T15:33:00.000+03:00

Daaliani alkavat olla kohta komeimmillaan. Kiireisimmät yksittäiset kukat ovat tässä kuumuudessa ehtineet jo kyllästyäkin ja vähän jo lurpattavat. Nyt vain toivottaan, että kukkaloistoa riittää pitkälle syksyyn, niin kuin viime vuonnakin, eikä halla vie kovin nopeasti kukkia.

Yläkuvan valkoinen ja tämä lähes mustanpunainen ovat tämänkeväisiä ostoksia.Keltainen taas on tuttavuus jo viime kesältä. Sain kuin sainkin daaliani selviämään talvesta kellarissa.

Perenna 27: Sormustinkukka

2010-07-10T09:56:00.000+03:00

Kaksivuotisen sormustinkukan lasken perennaksi, toivoen sen levittäytyvän ympäri pihaa (mutta toivottavasti ei naapureihin asti...). Tähän kasviin ihastuin anopin pihalla ja keräsin siemeniä, jotka nyt siis kukkivat ensimmäistä kesäänsä. Täytyy varmaan vähän tarkkailla se kukintaa ja siementämistä, jos vaikka vähän onnistuisi rajaamaan sen kasvupaikkoja...

Perenna 26: Ketoneilikka

2010-07-09T09:52:00.000+03:00

Ketoneilikka on upean punainen ilmestys kukkiessaan. Kuva vähän haalistaa sen väriä. Ikäväkseni muistelisin, että edelliskesänä sitä oli enemmän. Leviämisen sijaan se olisi vähentynyt. Täytyy varmaan siirtää osa vähän parempaan paikkaan kasvamaan ja toivoa parasta.

Perenna 25: Puna-apila

2010-07-08T09:46:00.000+03:00

Puna-apila on kaunis, kun sitä on kunnon mättäänä. Se sopii hyvin kivikkoon ja niitylle. Tämä on vain kovin nopea leviämään.

Maailman ihanin akileija

2010-07-07T16:05:00.000+03:00

Oletkos nähnyt kauniimpaa? Hennon keltainen akileija vaaleanpunaisin maustein. Voiko ihanampaa versiota olla?

Tämä on todennäköisesti lajiketta Mrs. Scott, joka on eri väristen akileijojen sekoitus (tai ainakin pussi oli).

Perenna 24: Pioni

2010-07-07T09:36:00.000+03:00

Pioneistani vasta yksi kukkii. Ilman lajikenimeä vaaleanpunaisena, kerrottuna versiona ostettu osoittautui vähän eri näköiseksi, kuin piti. Pionit-kirjan avulla tunnistaisin tämän lajikkeeksi Bowl of Beauty. Tuo kirja on muuten kovin vaarallista luettavaa, jos tarkoituksena ei ole hankkia paljon lisää erilaisia pioneja... :)

Hyötykasveja

2010-07-06T16:05:00.000+03:00

Tänä vuonna olemme olleet vähän laiskempia hyötykasvien suhteen, kuin viime vuonna. Esim. porkkanaa, retiisiä ja sipulia ei ole tänä vuonna tulossa. Kasvimaani on onneksi näin pieni ja raparperi vie siitäkin suuren osan. Loppuosassa on muutama monivuotinen kasvi: ruohosipuli, mäkimeirami ja laventeli sekä yksivuotisina kasveina kokeilen kurkkua ja hernettä.

Pajuaita on viimevuotinen, jonka laitoin kahtia ja tueksi herneille. Pajuaita teki kasvimaasta heti jotenkin paljon valmiimman näköisen.

Komposteihin istutetut kolme kurpitsaa kasvavat hyvää vauhtia. Kukkia ei ole vielä näkynyt kuitenkaan. Niiden pitäisi olla sellaista lajiketta, että saamme halloween-kurpitsaa. Tulee halvemmaksi ostaa kolme tainta kuin yksi kurpitsa syksyllä. Katsotaan, miten käy.

Perenna 23: Kurjenmiekka

2010-07-06T15:36:00.000+03:00

Kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla jo ohikin, mutta perennalaskurissa se pääsee sijalle 23. Viime vuonna nämä eivät kukkineet ollenkaan - rusakot kun olivat syöneet ne keväällä matalaksi. Kurjenmiekkoja olisi kiva saada monen värisiä vierekkäin. Tämä sininen on niin "tavallinen" vaikka upea onkin.

Kasvilavassa kohisee

2010-06-28T09:57:00.001+03:00

Kasvilava tuntuu toimivan paremmin, kuin odotinkaan. Varsinkin kurkut ja zinnia kasvavat kohisten. Myös jättiverbena, joka ei muualla kasvanut yhtään, on yhtäkkiä saanut reippaasti kokoa. Tosin, koska multa on peräisin kompostista, myös rikkaruohot kasvavat reippaina poikina.

Perenna 22: Alppiasteri

2010-06-27T09:46:00.001+03:00

Kukahan osaisi nimetä tämän viimesyksyisen ostokseni? Olisiko kalliokakkara tai asteri vai mikä? Nimilappu kun taitaa olla enemmän, kuin hukassa.

Edit 28.6.2010: otsikkoon löydetty kasville nimi kysymysmerkkien sijaan. Kiitos tunnistajille!

Perenna 21: Idänunikko, Papaver orientale

2010-06-26T09:42:00.000+03:00

Tämän idänunikon olen ostanut taimitarhalta ja toistaiseksi se on ainoa kukkiva yksilö meillä. Muissa, siemenistä idätetyissä, lajikkeissa ei ole yhtään nuppuja. Ehkä ne eivät viime kesän aikana ehtineet tarpeeksi kasvaa vielä. Siihen asti nautitaan tästä palavan punaisesta :)

Perenna 20: Keltamaksaruoho, Sedum acre

2010-06-25T09:33:00.001+03:00

Hyvin rajatun kuvan avulla näyttäisi siltä, kuin keltamaksaruohoa kasvaisi valtoimenaan meidän pihalla. Tosiasiassa sitä ei juuri tämän enempää ole. Kaunis kasvi silti, koska kukkiessaan näyttää aivan keltaiselta matolta.

Hyvää juhannusta!

Lupiinien aika

2010-06-24T17:16:00.000+03:00

Tienvarret ovat täynnä ihania kukkia, mukana myös ei-niin-toivottuja lupiineja. Koska Victoriallakin oli lupiineja häissään ruokapöytää koristamassa, ajattelin, että ehkä ne kelpaavat meillekin ruukkuun. Oli kukka mikä tahansa, iso kimppu sitä on aina upea.

Yhtenä päivänä töistä tullessani löysinkin ison kimpun lupiineja keittiöstä :)
Yllätyin, kuinka monen värisiä kimpussa oli: lupiinit eivät olleetkaan vain sinisiä ja vaaleanpunaisia, vaan värikirjo oli laajempi. Tässä kuvassa näkyy kahta eri vaaleanpunaista, toisen yläterälehti on lähes valkoinen, toisen aniliinin punainen.

Samoin sinisten joukosta löytyi eri sävyisiä ylempiä terälehtiä.

Pienestä pitäen minutkin on opetettu vihaamaan näitä rikkakasveja, joita äitini pihankin perällä kasvaa ja jotka rehevöittävät tienpientareemme niin, etteivät alkuperäiset kasvit niillä enää viihdy. Ehkä tekisimmekin Suomen luonnolle palveluksen, jos keräisimme näitä aina mahdollisimman paljon ruukkuihin pelloilta ja pientareilta.

Perenna 19: Akileijat, Aquilegia

2010-06-24T16:33:00.000+03:00

Akileijat ovat ihan lempparikukkiani! Aion kerätä niitä ison kasan koristamaan pihaani. Tänä kesänä ne kukkivat ensimmäistä kertaa.

Tavallista violettia löytyy pihasta tietenkin eniten, mutta muutama erikoisempikin jo löytyy. Tässä ensimmäisessä kuvassa on joko Miss M.I.Huish tai Black Barlow. Molemmat ovat suurin piirtein saman näköisiä, joten vaikea tietää tarkasti. Hyvin tumma kukka on joka tapauksessa.

Tämä vaaleanpunainen unelma on kotoisin mieheni veljen pihalta, missä akileijoja kasvaa jo valtoimenaan.

Ihanan kerrottu versio akileijasta on nimeltään Tower Light Blue. Auettuaan kukka näytti ensin täysin valkoiselta, mutta on sinistynyt pikku hiljaa.

Enemmänkin lajikkeita olen kylvänyt, toivottavasti niitäkin vielä aukeaa. Jos ei nyt, niin viimeistään ensi kesänä. On aivan uskomaton tunne katsella niitä kukkia, jotka itse on valinnut puutarhaansa ja itse kasvattanut. Ja kun näitä on joutunut viime vuodesta odottamaan, ovat ne vieläkin arvokkaampia.

Perenna 18: Konnantatar, Bistorta officinalis

2010-06-23T10:43:00.000+03:00

Konnantatar on kotoisin äitini pihasta. Pidin siitä jo lapsena, joten luonnollisesti hyvin leviävää kasvia tuli myös meille. Konnantattarella onkin mielenkiintoinen historia. Tiesitkö, että sitä kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena, harvinaisena Loimaalla ja Turun seudulla?

Perenna 17: Keijunkukka, Heuchera

2010-06-22T10:43:00.000+03:00

Keijunkukkaa sain puutarhaani anopilta ja samaan aikaan kesästä ne taisivat viime vuonnakin kukkia. Mätäs on kasvanut reippaasti vuodessa ja sainkin jaettua siitä jo osan eteenpäin omalle mummolleni osana syntymäpäivälahjaa.

Perenna 16: Jättipoimulehti, Alchemilla mollis

2010-06-13T11:12:00.001+03:00

Jättipoimulehteä ostin yhden kappaleen leviämään ja lisääntymään tulevaa puronvartta varten. Villiä poimulehteä löytyykin pihasta enemmän ja tässä kuvassa tuo lehti, joka on kulmikkaampi, on villiä versiota ja alalaidassa huonosti näkyvä pyöreälaitaisempi lehti on ostettua versiota. Lehdet ovat kyllä aika lailla saman kokoiset, vaikka käsittääkseni villin poimulehden pitäisi olla pienempi.

Niin tai näin, nämä saavat nyt lisääntyä hetken aikaa vapaasti.

Perenna 15: Tarhakurjenpolvi, Geranium x magnificum

2010-06-12T10:47:00.000+03:00

Tarhakujenpolvi on aivan, aivan uusi kasvi. Ostin sen viikko sitten Billnäsin Puutarha-tapahtumasta. Samalla mukaan tuli pari pionia ja kurpitsaa kompostiin kasvamaan.

Kurjenpolvia olen viime kesästä lähtien harkinnut ja tämän yksilön suuret violetinsiniset kukat antoivat lopullisen laukauksen päätökselle. Näin tuli meidänkin pihaamme ensimmäinen kurjenpolvi. (Jotenkin on sellainen kutina, että se ei tule jäämään viimeiseksi.)

Perenna 14: Ahomansikka

2010-06-11T10:44:00.000+03:00

Listaan ahomansikankin perennoihin, sen kukinta kuitenkin näkyy ja ihastuttaa niin selkeästi. Näistä on kiva napsia myöhemmin kesällä marjoja, vaikkei niitä ylen määrin olekaan. Mansikoita kuitenkin pitää olla. Ne kuuluvat kesään.

Perenna 13: Arovuokko, Anemone sylvestris

2010-06-10T10:39:00.000+03:00

Arovuokko on yksi niistä kasveista, joita mieheni mummolan pihalta on tullut meille. Tänä vuonna kukkia on vain yksi, kun joku innokas puutarhuri (minä) repäisi osan siitä keväällä rikkaruohona irti. Onneksi ympäristössä näkyy muutama uusikin alku. Ehkä ensi vuonna olen varovaisempi.

Kasvilava

2010-06-09T11:11:00.000+03:00

Ihana mieheni teki minulle aivan oman, soman kasvilavan. Se värjättiin samalla puunsuojamaalilla, kuin kompostitkin ja sijoitettiin söpösti niiden viereen. Viereisen koivun takia pohjalle ja reunoille laitettiin tukevasti juurisuojamuovia, jotta niitä pieniä koivunjuuria ei löytyisi täältä mullasta, kuten niitä löytyi tässä kohdassa sijainneesta kompostista.

Kylvin lavaan heti kaikki loput siemenet, mitä tältä vuodelta vielä oli jäljellä: tsinniaa, idänunikkoa, akileijoja, basilikaa, kurkkua jne. Saa nähdä, miten niiden käy. Kokeiluahan tämä aina aluksi on.

PS. On ilmoja pidellyt; pidän juuri tälläisestä lämmöstä, kun ei ole hellettä, mutta tarpeeksi lämmintä kuitenkin. Ikävä kyllä hyttysiä on aivan miljoonittain eikä pihalla niiden takia oikein voi kauan olla. Ja kirvojakin lentää ilmaan tuhat aina, jos vähän jonkin puun oksaa hipaisee. Ei niitä viime vuonna näin ollut.